Aloittaminen on aina vaikeaa, joten ei taida tästäkään tulla poikkeusta. Yritän kuitenkin vähän avata syitä tänne kirjoittamiseen ja omiin ajatuksiin.

Jäin siis lapsen kanssa kotiin äitiysloman lopututtua ja kaiken lisäksi ihan omasta tahdosta. Tämän vuoksi kutsun itseäni supersankari-isäksi, koska sankari-isiä (http://www.sttk.fi/fi-FI/sankari-isa) on tämä maa jo pullollaan ja haluan erottua massasta. Täytyy muuten ihmetellä kuinka helposti tässä maassa saa sankari-isän leiman? Kyllähän tuo täyttää jo helposti sankarin määritelmän (http://fi.wikipedia.org/wiki/Sankari) ja sen vuoksi koenkin olevani supersankari. Onhan se nyt jumalauta uskomatonta, jos isä pitää pidennetyn isyysvapaan ja haluaa olla mukana lapsensa elämässä. Oikesti olen vain katkera siitä, että en saanut kyseistä ruokalappua.

Heitän kuitenkin tähän kysymyksen, että annetaanko isille edes mahdollisuutta jäädä pidemmäksi ajaksi kotiin? Onko vanheimpainvapaa vain äidin oikeus? Kuinka moni äiti on valmis menemään töihin ja "jättämään" lapsen hoito- ja kasvatusvastuun isälle? Miksi isät eivät halua jäädä kotiin? Miksi isiä pitää kannustaa jäämään kotiin lapsen kanssa? No joo, näitä kysymyksiä on n. miljoona ja jokainen perhe valitsee itselleen parhaimman vaihtoehdon.

Tähän mennessä kaikki on mennyt kotona hyvin ja ukkeli on kasvannut paljon ja on pääosin hyväntuulinen ja iloinen lapsi. Vielä en ole päivääkään katunut, mutta eiköhän sekin päivä vielä eteen tule.

Jos jotakuta kiinnostaa, niin raaputtelin myös raskausajan tarinoita ja niitä pääsee lukemaan tästä http://miehenmieli.vuodatus.net/